Saara Salama – Off the Map

Off The Map /// 9.4. – 6.5.2012

Off the Map alkoi ajatuksella pakenemisesta. Ajatus ei ollut minulle uusi, päinvastoin- niin kauan kuin muistin, olin halunnut paeta, karata keinoin millä hyvänsä banaalin arkitodellisuuden ulottumattomiin. Virallisesti määritelmäni olisi kai eskapisti.

Kaikki tämä alkoi jo kauan sitten. Kun olin vielä pieni, ehkä seitsemän tai kahdeksan, tajusin että tämä maailma oli aika paska paikka elää. Oli 90-luvun laman huippuvuodet, ja etenkin hyvätulois- ten perheiden kansoittamassa Kruununhaassa se näyttäytyi voimakkaana. Kodeissa itkettiin epä- toivosta, riehuttiin ja juotiin viinaa; perhekalleudet kannettiin panttilainaamoon,erottiin ja yritettiin aloittaa alusta. Ja suomalaiseen tapaan tietenkin hiljaisesti, ettei vaan naapurit huomanneet, että jollain menee huonosti. Kukaan ei puhunut mitään. Aikuisten elämä vaikutti surulliselta ja ahdistavalta, minä en halunnut vanheta. Kun vielä kasvoin ja seurasin omia vanhempiani, opettajia, ja kavereiden vanhempia, alkoi maailma näyttäytymään vieläkin huonommassa valossa. Meille ope- tetaan tietyt asiat: mikä on väärin ja mikä on oikein. Kuulosti yksinkertaiselta. Ei saa huijata, ei saa juosta liian kovaa. Äitiä ja isää pitää kunnioittaa, kaikesta voi puhua, luvatuista asioista täytyy pitää kiinni, rehellisyys maan perii. Jos itsellä on karkkia, pitää antaa muillekin. Ei saa olla väkivaltainen, ei saa tehdä toisille pahaa. Pikkuhiljaa kasvoin vanhemmaksi ja huomasin, että kaikki nuo neuvot olivat toki hyviä, mutta olisi typerää olla ainut joka niitä seuraisi, siinä saisi nopeasti nenilleen. Isät ja äidit erosivat; aikuiset, jopa poliitikot tv:ssä valehtelivat eivätkä ainakaan kunnioittaneet toisiaan. Luvatusta on hyvä pitää kiinni, mutta jos kelkankääntäminen on etujesi mukaista, kannattaa asiaa harkita uudestaan. Kaikesta voi puhua, jos vain joku ehtisi kuunnella. Mutta on kiire, koska on lama. Lama oli kuin voimakas myrsky joka puhalsi Kruununhaan, Helsingin ja koko Suomen kattojen yli, jättäen jälkeensä tuhoa ja sortuneita unelmia.

Tästä kaikesta viisastuneena päättelin jo varhaisessa vaiheessa, että maailma ympärilläni oli epäreilu ja huono. Minä aioin unohtaa yhteiskunnan ohjenuorat elämää varten ja väistää valmiiksi viitoitetut tiet; minuahan ei huijattu enää. Säännöillä oltiin hämätty minua jo aiemmin, ne oli niitä hölmöläisiä varten, jotka silmälaput silmillään kävelivät yhteiskunnan ansaan ja pysyivät siellä. Minä olin tajun- nut, että elämää voi elää kahdella tavalla: on se perinteinen tyyli, jossa käyttäydytään sovinnaisesti, noudatetaan lakia,käydään kaupparkorkeakoulu ja naidaan hyvään sukuun. Olin kuitenkin nähnyt mihin tämä johtaa, joten hylkäsin tämän vaihtoehdon. Sitten on se toinen tyyli. Jättäytymällä nor- mien ulkopuolelle, minusta tuntui siltä, että olin ikäänkuin kaikkien uloittumattomissa, paossa ja piilossa. Kun ei sitoudu mihinkään, ei kukaan voi odottaa mitään; jos ei päästä muita lähelleen, ei kukaan voi huijata. Halusin olla yksin ja vapaa.

Off the Map on kuvasarja valitsemani tien varrelta. Yllättävät pienet hetket tai sattumalta kohtaamani ihmiset olivat vieneet minua ja kameraani eri paikkoihin. Oudot sattumat ja pienet tapahtumat muodostuvat lopulta joksikin isommaksi kokonaisuudeksi- yhdeksi odottamattomaksi iltapäiväksi ja sitten viikoiksi, kokonaisiksi vuosiksi. Viime vuodet olin juossut kuin aikaa vastaan pitkin maita ja mantuja, ottanut riskejä ja elänyt holtittomasti, vain jotta tuntisin olevani elossa. Uteliaisuuteni, tylsän ja banaalin arkielämän välttely, onni ja epäonni, ehkä yksinjäämisenpelko, olivat vieneet minua epätavallisten tilanteiden ja ajelehtivien ihmisten keskelle. Kaikkia meitä yhdisti se, että yriti- mme kai elää jossain siellä, jossa ei yhteiskunnan säännöt päteneet. Muistutuksena seikkailuista minulla on valokuvia, jotka muodostivat minulle kartan siitä, missä olen käynyt, mihin tieni on vienyt. Ulkopuoliselle katsojalle kuvat muodostavat taas uuden tarinan, sen jonka katsoja itse luo kuvieni ympärille. Tarina luo toisen tarinan

Saara Salama